Kun elämä alkaa kiristää jollain tasolla, tosielämän murheet siirtyvät usein uniini. Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet jokseenkin seesteistä aikaa elämässäni. En ole murehtinut omasta toimeentulostani tai ottanut muutenkaan minkäänlaista pulttia henkilökohtaisesta etenemisestä elämässä yleensä. Olen voinut loistavasti. Voisi sanoa, että olen ollut suorastaan onnellinen. Myös unimaailmani on pysynyt miellyttävänä ja rauhallisena. En oikeastaan edes muista semmoisia öitä viimeisen puolen vuoden ajalta, että olisin aamulla herätessäni ollut epävarma unen ja todellisuuden sekoittumisesta. Ja voi pojat, stressaavimpina aikoina en todellakaan ole ollut varma, onko jokin tapahtuma ollut unta vai oikeasti tapahtunutta.
Tämä pitkään jatkunut rauhan ja tyyneyden kausi on aiheuttanut tietenkin sen, että olen alkanut epäillä omaa onnellisuuttani. Onko asiat oikeasti näin hyvin? Eikö muka voisi olla vielä paremmin? Tietenkin osaan myös vastata tähän. Tottakai voisi olla paremmin! Haluaisin jo pystyä sanomaan kysyville, mikä minä olen. Mikä on juttuni ja mihin olen menossa. Eniten ehkä häiritsee se tosiasia, etten todellakaan tiedä, minne suuntaisin seuraavaksi. Olen pitänyt itseäni aina jotenkin päämäärätietoisena tyyppinä. Silti minusta tuntuu, että elämä ei ole vielä tarjonnut sitä oikeaa suuntaa minulle. Ehkä olen vain malttamaton. Sanotaan, että elämä on seikkailu ja tärkeintä on itse matka, mutta kyllä minä haluaisin jotakin vinkkiä myös siitä lopullisesta päämäärästä.
Tuntuu siltä, että seison taas risteyksessä, missä pitäisi osata valita se järkevin reitti. Yksi polku näyttää melko kapelta, mutta suhteellisen helppokulkuiselta. Matkalla saattaa olla pari vaikeaa ylitystä ja pieniä yllätyksiä sekä paljon kompromisseja ja joustamista parisuhteen saralla, mutta pääsääntöisesti polku vaikuttaa siltä, että tasaista taapertamista olisi luvassa. Polun loppupuolella häämöttää mahdollisuus uusista tuulista ja selkeästä tulevaisuudesta. Tämän polun viitassa lukee Opiskelu.
Toinen mieleni polku taas vaikuttaa jännittävältä, suorastaan pelottavalta välillä! Polku on epätasainen, välillä jyrkkää ylämäkeä ja välillä veret seisauttavia laskuja ja ylityksiä. Tätä polkua reunustavat terävät kivet, mutta myös hulppeat maisemat. Apu ei ole tällä polulla ikinä ilmaista ja kaikenlaisia onnenonkijoita mahtuu matkalle. Joko arvaat, mitä tämän polun viitassa lukee? Tämä polku palkitsee kulkijansa todellisella vapaudella ja mahdollisuudella toteuttaa omia haaveita, jos matkasuunnitelma on tehty huolella ja sitä noudattaa tunnollisesti. Polulle olisi myös mahdollista ottaa samanhenkisiä kumppaneita mukaan. Sydämeni sanoo, että tämä polku kannattaa joskus kulkea. En kuitenkaan tiedä, onko vielä oikea hetki sille. Viitassa lukee tietenkin Yrittäjyys.
Näen usein unta, että ajan autolla. Joskus meno tuntuu holtittomalta, kaahaan kaasu pohjassa ja maisema vilisee viiruna ohi, kun yritän pysyä mutkaisella tiellä täydessä vauhdissa. Joskus taas näen unta, etten saa autoa liikkumaan millään ilveellä. Olen jotenkin unohtanut täysin, miten auto käynnistetään ja miten sillä ajetaan. Useimmat unien tulkitsemisoppaat kertovat, että auto liittyy unennäkijään itseensä ja hänen elämäänsä. Auto nähdään symbolina omasta itsestä ja ajotapa symboloi elämän kulkua. Viimeöisessä unessa protestoin korkeita julkisen liikenteen hintoja vastaan varastamalla auton, millä pääsin vierailemaan ystäväni luona. Ajotavasta en muista sen enempää, mutta kun pääsin perille, sain soiton pankista, että opintolainani on mitätöity ja että voisin jatkossa matkustaa kuitenkin opiskelijahintaisilla matkalipuilla, jos palauttaisin anastamani auton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti