Nyt kun opinnot toivottavasti todellakin vetelevät viimeisiään, olen alkanut epäillä koulutukseni tarjoamia edellytyksiä työelämään siirryttäessä. Varsin laihaksi ovat eväät mielestäni jääneet. Koulussa räpellettiin vähän sieltä, vähän tuolta ja täältäkin ja projekteissa oli mukana niin suuret ryhmät, ettei todellista vastuuta juuri kenellekään jäänyt. Jos minulta kysyttäisiin, mikä on parasta osaamistani tulevassa ammatissani, en ehkä osaisi vastata. Koko ammatinkuva on jäänyt hämärän peittoon kaiken oheisräpellysten keskelle. Viimeisiä Hops-tehtäviäni on ollut kertoa tulevaisuuden suunnitelmiani ammatillisessa näkökulmassa ja olenkin melko vakuuttunut siitä, että tulen opiskelemaan uuden ammatin lähitulevaisuudessa. Sellaisen mikä todella kiinnostaa minua, tarjoaa kaipaamaani haastetta ja sisältöä sekä sellaiset työmarkkinat, missä palkka on muutakin kuin tekijälle hyvä mieli.
Viimeiset pari päivää olen selaillut työkkärin sivuja ja pohtinut tulevaisuudelle uutta suuntaa. Edellinen työsopimukseni päättyi juuri eikä jatkoa ole luvassa, mutta no worries. En ajatellut stressata työttömyydestä. Vielä. Mutta viimeistään helmikuussa, kun tiliä ei kolahda ja vuokrakin pitäisi maksaa. Opintotukea en haluaisi nostaa turhien tukikuukausien menetyksen pelossa ja sossun luukullekaan ei taida olla asiaa puolison tuloihin katsottaessa. Myöskään ihan mikä tahansa työ ei sytytä. Katselin avoimia paikkoja "oman alan" hommista, mutta moneen vaaditaan työkokemusta enemmän kuin mitä vasta valmistuvalla on takataskussa. Sitten katselin niitä paikkoja, mitkä kiinnostaisivat työnkuvauksen puolesta. Ei sopivaa koulutusta/tutkintoa, ei tarvittavaa osaamista, ei työpaikkaa.
No, yrittänyttä ei laiteta ja niin pois päin. Kai se on unohdettava suomalainen vaatimattomuus ja kurkotettava kuuta taivaalta. Kyllähän minäkin olen ihan kelpo projektisuunnittelija tai talous- ja hallintoassistentti siinä missä kuka tahansa muukin lukiopohjainen taide/kulttuurialan amk-opiskelija, eikö niin?
Kuva täältä
3 kommenttia:
Mulla on tää ihan sama! Tosin multa loppuu kohta tukikuukaudet ja lainaa eli velkaakin on selvästi yli sietokyvyn. Mutta en minä mitenkään voi alkaa tekemään oman alan töitä. Joten viivytän valmistumista ainakin ens jouluun asti. Tai kunnes keksin että MITÄ IHMETTÄ MINÄ OIKEIN TAHDON JA HALUAN TEHDÄ. Ja voi hitto niitä kesätöitä.
Mun on pakko valmistua nyt keväällä. Loppuu opinto-oikeus. Hiton ressaavaa on muuten tuo työhakemusten väsääminen! Koko päivä menee parin hassun hakemuksen kirjottamiseen ja siltikin naurattaa jo ajatus siitä, että vois ees kuvitellä pääsevänsä haastatteluun saakka...
You can do it! Ja sit nää juhlis.
Hirveintä on CV:n kasaaminen, koska siihen ei ole MITÄÄN kirjoitettavaa. Hävettää lähettää sellasia säälittäviä lippulappulipareita mihinkään.
Lähetä kommentti