Aluksi halusin tietenkin osuuspankin mainosten suloisen kultaisennoutajan pennun. Sen jälkeen halusin hetken aikaa isän mukaan metsälle ja oman hurjasti haukkuvan hirvikoiran. Pitkään olin täysin varma, että punainen ja ylväs irlanninsetteri olisi unelmieni täyttymys.
Viime syksynä aloin pohtia toden teolla omaa hauvavauvaa ja sen hankintaa. Lueskelin rotumääritelmiä. Tein tietenkin kaikki mahdolliset nettitestit, mikä rotu olisi sopivin, mutta ne vain lisäsivät listaani, mistä valita. Halusin löytää rodun, mikä ei olisi liian pitkälle jalostettu, ei liian suuri, ei liian pieni, ei liikaa perinnöllisiä sairauksia, älykäs, persoonallinen, ei liian trimmattava, koira mikä näyttäisi koiralta, lenkille sopiva, tarpeeksi hiljainen ja rauhallinen kerrostaloon, lapsista ja muista eläimistä sekä koirista pitävä, historialtaan ei agressiivinen, sopivan haastellinen, ei liian nössö, ei liian omapäinen, ...
Haluan hihnani päähän sellaisen karvaturrin mikä vastaa käsitystäni Koirasta. Olen ilmeisesti sen verran turhamainen, että olen valmis joustamaan rodun muista ominaisuuksista, jos ulkonäkö on minua miellyttävä. Olen kasannut listaa roduista, mitkä ovat ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään sellaisia, mistä pidän. Oi, miten helppoa olisi, jos voisin ottaa nämä kaikki!
1. Mudi
2. Novascotiannoutaja
3. Kromfohrländer eli länderi (ja mielummin tällainen sileäkarvainen malli)
4. Lakelandinterrieri
5. Walesinspringerspanieli
Ja tokikin satapata muuta ihanaa ja hassua hauvelia! Voih, miksi tämä on näin vaikeaa? Pelkästään tämän tekstin valmiiksi saaminen on kestänyt jo yli vuorokauden, koska jään aina jumittamaan rotuyhdistysten ja kenneleiden sivuille. Oraakkeli, ole ystävällinen ja kerro, mikä roduista on minulle sopivin? Minulla on tarjota koiralle kaksi rakastavaa lauman jäsentä (minä ja silkki), reipasta ja säännöllistä ulkoilua, kohta yli 80 neliötä lämmintä sisätilaa, jonkinmoinen takapiha, mahdollisuuksia kaveerata muutaman muun haukkuvan ystävän kanssa ja kenties jokin koiramainen harrastus (agi, toko tms.) jos rakkauden pehmittämät aivoni suostuvat opettamaan tulevalle pennulle edes perusteita kelvollisesta olemisesta osana muuta yhteiskuntaa.
Saisinpa koiran. Aamen.
Kuvat: Google
5 kommenttia:
Ihanaa että joku muukin on sairastunut tähän pirulliseen koirakuumeeseen :D Itehän oon onneks päässyt jo pahimman yli, mutta muistan kyllä mikä tilanne oli ennen kun Pablo tuli taloon. Se oli sietämätöntä! :D Nythän olen parina iltana löytänyt itseni selaamasta kingcharlesinspanieli-kasvattajien sivuja ja kysellytkin eräältä oululaiselta kasvattajalta lisätietoja rodusta :) (tämä on sitten hyvin, hyvin salaista puuhaa, ei kerrota Jonelle :D)
Mutta ehottomasti kannattaa kysellä kasvattajilta että saisiko kyseisiä rotuja tulla katsomaan paikan päälle, hyvin nopeesti se "oma" rotu sieltä löytyy :) Itteä noista vaihtoehdoista viehättää Novascotiannoutaja (tädilläni on, ja aaaaivan ihana yksilö :)) ja myös tuo Walesinspringerinspanieli. Spanielit ovat jotenkin niin ressukkamaisen ihania :D
Terrieriä en itse ottais, kun ne tarttee niin uskomattoman paljon virikkeitä, mutta teidän sporttisessa kodissa sitä ois varmaan ihan riittävästi :)
JEEEE KOHTA TEILLE TULEE KOIRA!!!
ps. mites kouluhommat? ;)
I say take 'em all! Aattele, voisit alkaa sellaiseksi hulluksi koiranaiseksi ja pääsisit 4-5D dokkarin tähdeksi! Ihanasti.
Ja täysin noutokyvyttömän koiran (joka muuten näyttää vähän mustalta mudilta?) omistajana mua kyllä kiinnostais toi novascotialainen, olettaen että nimi on enne ja lupaus.
Veera! Teiän pojat on starojaaaa! Nee oooli telkussaa!! :D Mä oon kyllä vielä erittäin epävarma, mikä olis mulle sopiva rotu. Ehkä pitää ottaa suunta kohti koirapuistoa ja stalkata muutenkin paikallisia koiraharrastajia... Se nyt voidaan kuitenkin pyhästi luvata, että vain yksi koira otetaan, kun otetaan.
Hahaa..Löysin tänne Veeran blogin kautta. Mukava seurailla mitä sinne Mikkelin suunnille kuuluu. Walesista en tiedä mutta meillä on täällä englanninspringeri ja se on todella häiriintyny tapaus. Se on kyllä sellasta tyyppiä että traumatisoituu aina kaikesta ja sen takia on todella äkänen välillä (ei kai kyllä rodulle tyypillistä). Välillä kuitenkin tosi sulonen mutta tarvii tosi paljon aktiviteettia, leikkiä, ulkoilutusta, peliä ym. Toinen on ranskan spanieli, tosi harvinainen kanadan ja ranskan lisäks missään. Se on puolestaan rescue tapaus ja ei tiedä miten sitä on ennen kohdeltu mutta se on kyllä ihan ihmeellinen hessu hopo :D
Teretulemast! Täällä sitä vaan ollaan ja möllötetään. Meikäki on välillä lueskellu sun Ameriikan-blogia (:
Joo, ei noiden spanielien pitäs rotumääritelmän mukaan olla agressiivisia tai muutenkaan pienestä hermostuvia, mutta aktiivisia ja leikkisiä kylläkin. (toi weilssi on vieläki toimiva metsästyskoirana eli ei oo jalostettu käyttöominaisuuksia pois..) Mutta toimeliasta koiraa mä vähän haeskelenkin, missä olis mukavasti haastetta mutta ei liian kovapäinen. Saas kattoo ny, mihin sitä sitten lopulta päädytään!
Lähetä kommentti