Päivät valuvat taas huomaamatta. Tänään aamulla talsiessani salille tuntui jo ihan vähän keväältä. Tie oli loskainen ja lämpömittari näytti plussaa. Eilen työpaikkailmoituksia selaillessa laskeskelin samalla käyttämiäni Kelan tukikuukausia ja kauhukseni tajusin, ettei niitäkään ole montaa jäljellä. Ehkä kaksi.
On siis aika tehdä ryhtiliike. Kokeilen samaa metodia kuin opparin kirjoitusvaiheessa. Ensin luen viikon verran rästikurssieni lähdekirjallisuutta, jonka jälkeen ostan jääkaappiin Tehoa, kädenulottuville pähkinöitä ja muuta naposteltavaa, rakennan tsemppaavan - ei liian mukaansatempaavan - soittolistan spotifyihin, leikkaan kynnet ja ryhdyn naputtelemaan. (Veera, saatan tarvita vertaistukea fb:ssä!) Oppari valmistui parissa viikossa. Mitenköhän nuo reilut 30 pinnaa ottavat aikaa? Onneksi yli puolet nuista on sellaisia "palauta yksi puuttuva essee" -tyyppisiä haistakakka tehtäviä.
Loppuun vielä viikon kappalevalinta, joka toivottavasti ryydittää kaikki muutkin motivaatio-ongelmaiset takaisin ruotuun ja tehtävien pariin. Tavoite kirkkaana mielessä ja niin edelleen... Meikää tämä kyllä ehkä tanssittaa vähän liikaa, joten saattaa olla, että tippuu pois lopulliselta listalta.
1 kommentti:
GRRREAT! Joko alotetaan?!!! :D
Lähetä kommentti