8. Kittuutusta

Piti vain ilmoittamani, että elossa ollaan. Hiljaiseloon blogin puolella pääasiallisena syynä kipeilyn aiheuttama yleinen velttous. Tällä viikolla päätin olla taas terve ja kokeilinkin jo uimahommia ja kevyttä saliharkkaa, mutta tämä päivä kruunasi kyllä taas kaiken. Aamulla pakottauduin ylös sängystä ja raahauduin toiveikkaana aamusalille. Kiskottuani trikoot päälle, uskomaton ylävatsakipu iski pienen paniikin ilmaan. En pystynyt istumaan, en makaamaan. Puhaltelin tovin ja toisenkin pukkarissa ja totesin päivän kuntojumpan olevan siinä, että selviydyn hengissä kotiin.

Aamupäivä kuluikin hoitajien kanssa puhelimessa oireita kuvaillessa, samalla kävellen ympyrää huoneesta toiseen. Kävin yhteensä kolmesti tarjoamassa näytteitä laboratorioon. Ainakin se on nyt selvää, etten kärsi virtsaputken tulehduksesta tai ole raskaana. Hurraa ja aamen.

Raportointi aiheesta jatkuu myöhemmin. Kunhan lääkäri toteaa missä mättää.

Ei tämä kuitenkaan ihan pelkkää kurjuutta ole ollut. Muutto lähestyy, työhakemuksia on naputeltu enemmän kuin ehkä ikinä ja kelassakin on käyty alustavasti turvaamassa ainakin seuraavan kuun vuokrarahat. Kirppispöytääkin on siistitty ja tuottajaguru todettiin yhtä inhimilliseksi kuin kirjoittamansa opus on. Niin ja ehkä parasta päivässäni oli, kun kolmannen kerran lompsin laboratorion ilmoittautumistiskille, kouraani lykättiin kaffelippu, jonka saapi käyttää kun kerkiää. Kuka lähtis mun kaa kahvittelemaan teekoohon??

Lopuksi viikon valintani, johon ymppään kaksi asiaa. Voimavärini ja salaa mielestäni makeimmat kengät ikinä. Tuolla tyyliblogeissa on kohkattu maihareista läpi talven. Minun valintani vanhoista kunnon Martenseista olisi tietenkin keltaiset.

Kuva.

Toki huolisin myös hillitymmät ruskeat, mustat, kenties punaiset ja valkoiset ja ...